Luukkaan evankeliumi -- Johdanto

Radikaaleinta Luukkaan evankeliumissa: ne, jotka kuuluvat joukkoon, ovat aina toiset kuin kuvittelisi.

Paimenet -- ensimmäisen vuosisadan Juudean alimpia, työnsä vuoksi rituaalisesti epäpuhtaita -- kuulevat syntymästä ensimmäisinä. Samarialaisesta, kansasta jota juutalaiset halveksivat eniten, tulee ihmisyyden määritelmä. Veronkerääjä -- miehittäjän kätyri, oman kansansa vihaama -- otetaan vastaan ennen kuin uskonnollinen eliitti ehtii sanoa mitään. Naiset, joiden todistusta ei hyväksytty yhdessäkään oikeudenkäynnissä, ovat ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat.

Tämä ei ole sattumaa. Jo ensimmäisessä luvussa yksi henkilöistä sanoo: "Hän syöksi mahtavat valtaistuimiltaan ja nosti pienet." Se lause on koko kirjan avain.

Millainen kirja tämä on

Useimmat tulevat evankeliumin ääreen vääränlaisin odotuksin -- joko raporttina, silminnäkijätodistuksena, tai uskonnollisena propagandana historian asussa. Luukas ei ole kumpaakaan.

Hän kirjoitti antiikin lajityypissä nimeltä bios, elämä. Plutarkhos, Svetonius ja Tacitus kirjoittivat niitä. Konventiot olivat alkuperäisille lukijoille selviä: kohtauksia valitaan niin, että ne tiivistävät ihmisen olemuksen. Aineisto järjestetään argumentin, ei kalenterin mukaan. Puheet muotoillaan -- ei huijauksena vaan tunnustettuna kirjallisena käytäntönä: mitä tämä henkilö olisi tässä tilanteessa todennäköisesti sanonut? Kaikki antiikin historioitsijat tekivät niin, ja heidän lukijansa tiesivät sen.

Luukas sanoo tämän itse ensimmäisissä lauseissa. Hän on tutkinut lähteitä, puhunut silminnäkijöiden kanssa ja kirjoittaa nyt "järjestetyn kertomuksen" Teofilos-nimiselle miehelle. Järjestetty ei tarkoita kronologista vaan: kerrottu tarkoituksella.

Kirjoittaja ei nimeä itseään. "Luukas" tulee toisen vuosisadan perimätiedosta -- mahdollisesti se lääkäri, jonka Paavali mainitsee ohimennen. Voi olla oikein. Voi olla väärin. Itse teksti paljastaa koulutetun kirjoittajan, joka kirjoitti hyvää kreikkaa ja tunsi juutalaiset kirjoitukset kreikankielisessä käännöksessä -- todennäköisesti hän ei ollut juutalainen. Kirjoitettu noin viisikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen, lukijoille jotka eivät olleet käyneet Juudeassa. Apostolien teot on saman projektin toinen osa.

Miten sitä luetaan

Kolme asiaa, jotka alkuperäiset lukijat tiesivät.

Puheet antiikin teksteissä eivät ole pöytäkirjoja. Yksikään antiikin kirjoittaja ei väittänyt toistavansa sanasta sanaan sitä, mitä joku sanoi. Hän esitti sen, mitä henkilö todennäköisesti olisi sanonut -- tiivistettynä, terävöitettynä, vietynä päätelmään. Thukydides sanoi sen suoraan. Luukas työskenteli samalla tavalla. Se ei ollut petosta vaan toisenlainen sopimus kirjoittajan ja lukijan välillä.

Luvuilla on usein symbolinen paino. Kaksitoista apostolia, seitsemänkymmentä lähetettyä, neljäkymmentä päivää autiomaassa -- merkityksen kantajia, jotka juutalaisesti koulutettu yleisö tunnisti heti. Ei sattumia.

Valinta on tulkintaa. Luukas ei kerro kaikkea. Hän valitsee, tiivistää, jättää pois -- ja juuri valinnassa hänen argumenttinsa elää. Kun jokin on Luukkaalla mutta ei muilla evankelistoilla, kysy miksi. Yleensä siellä tehdään työtä.

Miten kertomus etenee

Kertomus seuraa maantiedettä. Se alkaa Jerusalemin temppelistä, siirtyy ulos maaseutumaiseen Galileaan ja palaa sitten pitkässä kaaressa takaisin Jerusalemiin. Tuo luvuista 9--19 muodostuva kaari on kirjan ydin: Jeesus kulkee kohti kaupunkia, jossa hän tietää mitä odottaa. Matkan aikana hän opettaa, kertoo vertauksia, parantaa, väittelee. Luukas ei kiirehdi. Matka ei ole johdanto toimintaan -- matka on toiminta.

Kirja aukeaa kahdella syntymäkertomuksella rinnakkain: profeetan ja sen, joka muuttaa kaiken. Se ei pääty voittokulkuun vaan ateriaan, tyhjään hautaan ja ohjeeseen odottaa. Päätös joka avautuu.

Mihin kiinnittää huomiota

Luukkaalla on enemmän naisia aktiivisissa rooleissa kuin yhdelläkään toisella evankeliumilla. Maria ei vain ota viestiä vastaan -- hän vastaa laululla, joka on Uuden testamentin poliittisesti latautunein puhe. Elisabet on profeetta. Anna on profeetta. Joukko naisia rahoittaa koko liikkeen, ja heidät nimetään siinä työssä. He ovat ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat. Laske heidät lukiessasi.

Seuraa, mitä raha tekee ihmiselle. Luukas on evankeliumeista taloudellisesti eksplisiittisin. Autuaaksijulistukset eivät täällä sano "autuaita hengessä köyhät" -- ne sanovat autuaita köyhät, piste. Kirjassa on voi-huutoja rikkaille, joita useimmat raamatunomistajat eivät ole koskaan lukeneet.

Huomaa, kuka esittää sankaria silloin kun sankaria tarvitaan. Se ei ole melkein koskaan se, jota odottaisi. Se joka määrittelee, mitä lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa, on samarialainen -- kirjan alkuperäisen juutalaisen yleisön halveksituin etninen ryhmä. Se yksi spitaalinen, joka palaa kiittämään, on myös samarialainen. Sotilas, jonka usko hämmästyttää Jeesuksen, on roomalainen miehittäjä. Kun Luukas näyttää miltä oikea teko näyttää, hän kurkottaa joka kerta piirin ulkopuolelle.

Ja pidä koko ajan mukana yksi kysymys: keneen Jeesuksen katse kohdistuu? Se osuu ihmisiin, jotka ensimmäisen vuosisadan yhteiskunta oli tehnyt näkymättömiksi. Seuraa sitä.

Miksi lukea se nyt

Suomessa Raamatulla on erityinen ongelma: se on yhtä aikaa tuntematon ja ylituttu. Jouluevankeliumi lapsuuden kirkosta tai koulusta. Muutama vertaus, joka muistuu puoliksi. Epämääräinen tunne, että tietää mitä siellä on. Riittävästi, jotta voi olla varma ettei sillä ole mitään sanottavaa.

Se, joka todella lukee Luukkaan, menettää tuon varmuuden nopeasti. Kirja on oletettua poliittisempi. Radikaalimpi. Oudompi. Ne mullistukset, joita se kuvaa, eivät ole harmittomia pyhäkoulukertomuksia -- ne ovat järjestelmällisiä haasteita sille, kuka ansaitsee valtaa, kuka kuuluu joukkoon ja mitä varallisuus tekee ihmiselle. Nämä eivät ole ensimmäisen vuosisadan kysymyksiä. Ne ovat yhtä vastaamattomia Kalliossa tai Kampissa kuin Galileassa.

Jos luet ilman kirkollista taustaa -- ilman konfirmaatiomuistoja, ilman seurakuntarutiineja -- olet juuri se yleisö, jolle kirja kirjoitettiin. Luukas kirjoitti ihmisille, joilla ei ollut syytä uskoa siitä mitään. Hänen yleisönsä olivat koulutettuja kreikkalaisia ja roomalaisia, jotka esittivät käytännöllisen kysymyksen: kuka tämä henkilö oli, ja miksi hänellä on vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin merkitystä?

Avaa se.